Muistin tämänkin blogin olemassaolon!

Kävijöitä ollut näköjään  5744 kpl.

Marraskuussa tämä pentue täyttää 3 vuotta ja paljon on tähän aikaan mahtunut.
Poikatyttö-Ansa pyöräytti helmikuussa 7 (!!!) pentua, kiitos Kirsille yhteistyöstä joka jatkunee yhtä hyvänä ellei parempanakin ;-)

Koko pentue on läpivalaistu todella hienoin tuloksin:
4 x A/A -lonkat, 1 x B/A -lonkat, kaikilla 0/0 kyynärät ja polvet, silmissä ei ylimääräisiä ripsenhaivenia kummempaa (kolmella haivenia), sydänkuuntelutkin kolmella otettu virallisena, ei sivuääniä. Kiitos omistajille!

Kaikki harrastavat agilityä, enemmän tai vähemmän. Milou ja Ansa kisaavat jo 3-luokassa ja sieltä Ansa onkin jo saanut ensimmäisen hyppysertinsä.
Milou on käynyt myös virallisissa toko-kokeissa.

Savu oli pari kertaa mukanani Eestin näyttelyissä juniori-ikäisenä, junnusertikin saatiin. Agilityn alkeita on myös treenattu.

Luna on kisannut agilityssa epävirallisissa kisoissa, olen nähnyt livenä, sekä kisa&treenivideoiden muodossa Tiian ja Lunan hienoa menoa.

Kovu matkusti myös kanssani maailmalla junnuikäisenä, käytiin ihan Romaniassa saakka näyttelyssä! Muuten Kovu harrastaa kaikennäköistä agilitystä ja tokosta temppuiluun.

1 vee

Hämmästyin ja kummastuin kun tässä blogissa käy koko ajan lukijoita, vaikka viimeinen kirjoitus on tammikuulta!
Voisihan tätäkin siis välillä sitten päivittää :)

Toissapäivänä Smörret saavuttivat 1 vuoden iän, ja niitä on juhlistettu eri tavoin jokaisen kotona. On ollut nakkikakkuja, laulua, lahjoja..

Koko jengi menee helmikuussa täystähystykseen, eli silmät, polvet, sydän, lonkat ja kyynärät käydään tsekkaamassa.

Kaikki ovat näyttelydebyyttinsäkin tehneet ja harrastusten parissa viihtyneet. Sieltä löytyy tokoilijaa, paimentajaa ja agilitykoiraa. Hienoa!

Nummela hiljenee ja kuittaa

Niin ne sit läksivät!
Onnea uusiin koteihin Espooseen, Helsinkiin, Turkuun, Hankoon ja Tammelaan.

Kiva kun olette informoineet miten elo uuden perheenjäsenen kanssa on lähtenyt käyntiin ja pidetäänpä yhteyttä jatkossakin :) Kovasti suunnittelen jo pentuetreffejä!

Kiitos Tiinalle hienosta yhteistyöstä tämän pentueen kanssa, pidetään peukkuja että penskoista kasvaa yhteiskuntakelpoisia ja terveitä yksilöitä.

Seuraava pentuesuunnitelma...? Sitten joskus. Tai ei koskaan. Mistä näistä ikinä tietää.

----------------

ps. kiitti blogin lukijoille, 3900 käyntiä näkyi äsken olevan.

Viimeinen koetinkivi

on ohitse!!

Porukka on tervettä :)
Kaikkien silmät, sydän ja yleisterveys kunnossa. Kuten vähän osasin odottaakin.

Kävimme Länsi-Pakilassa eläinlääkäriasema Tikissä (suosittelen!!) Jerker Mårtensonilla. Automatka alkoi 10 minuutin piipityksellä ja loppumatka sekä paluumatka nukkuen (pennut siis, ei kuski..).
Tikissä ne käyttäytyivät oikein mallikkaasti, joku meinasi nukahtaa mun syliinkin siinä tarkastuksen yhteydessä, sen verran rentoa porukkaa ;)
Kaikkineen 3 tunnin reissu ei verottanut pentujen jaksamista, vaan täällä painetaan taas tuhatta ja sataa.
Kiitos Tiinalle lisäkäsiparista!

Mission impossible: punnitse 7viikkoinen pentu!

Jos ei meinaa mahtua vaakaan, niin sit ei meinaa mahtua...
Kovu oli sitä mieltä että kovia jätkiä ei missään keittiövaa'oissa punnita ja muutaman hikipisaran ja tuskaisen minuutin jälkeen sain sellaisen NOIN -painon siitäkin..
Ansa taas teki kamikaze -loikkia vaa'asta pois, kun se vaan nyt oli niin hauskaa kun se kippo heilui. Ja uus kiipeämisyritys takaisin vaakaan. Just just.
Muut pennut antoivatkin sitten ihan hyvin punnita itsensä, kiitos teille kolmelle :)

Kolmas madotuskin hoidettiin sitten samaan syssyyn ja sinne upposi Canex kuin vettä vain.

Painot 7 -viikkoisilla on seuraavanlaiset:
Pikku Klaus 1850 gr
Paimentyttö 1560 gr
Nokipoika 2550 gr (noin....)
Todellinen Prinsessa 2200 gr
Iso Klaus 2030 gr

Voi kauhistus, perjantaina lähtee jo ekat terminaattorit... Kaisalla taitaa tulla suurin ikävä.. :( No niin kyllä mullakin. Ehkä me sit Kaissun kanssa lohdutetaan toisiamme.

Me ulkoiltiin!

Aamulla mittari näytti olevan nollassa ja vihdoin uskallan päästää pennut ulos.
Takaovi auki ja pojat ovat heti kärppänä kynnyksellä. Trikkipoju Kovu astuu ensimmäisenä kynnyksen yli ja jää siihen ihmettelemään avaraa maailmaa, kunnes isompi merlepoika ottaa vauhtia ja painaa täysillä lumihankeen, JEE mitä tää on :)
Kovu uskaltautuu melko pian perässä ja sitten onkin jo pienempi merlepoika siellä myös. Isompi lähtee heti vähän kauemmaksi, velipojat seuraavat sitten esimerkkiä, pitäähän jonkun tarkistaa tilanteen turvallisuus ;)

Tytöistä Ansa paukuttaa päätään kynnyksellä, tahtois tahtois, mut kun ei oikein uskalla. Ja sitten uteliaisuus voittaa ja johan on Ansakin vetämässä rallia pihalla. Tietysti ensin haisteltiin että mitä se valkoinen juttu siellä maassa on. Trikkityttö Luna pälyili sisäpuolella kulman takana ja vinkui kun harmitti niin kun sisarukset telmii ulkona. Kävin hakemassa Lunan syliin ja laskin sen maahan, ja voi sitä riemua! Muutaman minuutin riehuivat siellä Kaisan suosiollisella avustuksella, kunnes kuului kutsuhuuto syömään.

Eli sillä tavalla me aloitettiin aamu täällä.

Kuvia (ihme hämärää vaikka kuvat otettu ennen puoltapäivää) http://pilvimarjan.kuvat.fi/kuvat/Kasvatit/H.C.+Andersen+-pentue/Pennut+7+vko+ulkoilua/

Vierailujentäyteinen päivä

Tänään kävikin vilske ja kuhina kun pentujen luona kävi vieraita 7 ihmistä ja 3 koiraa, mukaanlukien isäpappa Hiski ja isosisko Miina (jonka kanssa Ansalla on suunnattoman paljon yhtäläisyyksiä niin ulkonäössä kuin luonteessakin).

On se jännä, että miksi juuri SE pentu jota uudet omistajat tulevat katsomaan, keksii olla just silloin tosi väsynyt ja muut 4 riehuu sydämensä kyllyydestä ;) Jää ainakin auvoinen kuva kivasta, tosi rauhallista pennusta, heh.

Uusia makuelämyksiä tuli taas tänään esim naudanmahan merkeissä, eilen maistoivat ylikypsää kinkkua ja siinä meinas mennä mun sormet samalla. Ihan kuin eivät olisi ikinä ruokaa ennen saaneetkaan...

Trikkipoika Kovu on keksinyt veden ihanuuden, se pistää etutassut vesikippoon ja sutii vettä ympäriinsä. Pienempi merlepoika taas sutii takatassuillaan pissimisen jälkeen. Äijä.
Luna -tyttö taas rrrrrakastaa kaikkia ihmisiä ihan älyttömän paljon, pomppii syliin kuin kumipallo ja haluaa pureksia hiuksia. Hassu.Kunnon tapporavistukset leluille kuuluvat myös tämän ladyn tapoihin.
Isompi merlepoika on kova tarjoilemaan lelua vetoleikkejä varten.

Kotisivuillani on pennut saaneet omat sivunsa poseerauskuvien kera. Kiitos Tiinalle kuvaamisesta :)