Eilen ja tänään nostin pentuja laatikon ulkopuolelle ja hetkeäkään miettimättä ne lähtivät tallustelemaan kukin omaan suuntaansa, trikkipoika uskalsi pisimmälle, onhan se suurin ja mahtavin, ainakin omasta mielestään ;)
Muutenkin olen havainnut pieniä eroja pennuissa. Pienempi merlepoika on kuin (Mikaela ÄLÄ LUE TÄTÄ ;) ) Tao pienenä, pienin ja sympaattisin. Se tulee iloisena luokse ja tillittää pikku silmillään suloisesti. Sille voi tehdä mitä vain, ja se vaan on tyytyväinen.
Isompi merlepoika taas tuntuu omaavan kovan tahdon. Jos ei halua että kynnet leikataan, niin sitten se on sitä mieltä että niitä t-o-d-e-l-l-a-k-a-a-n ei leikata, eikä myöskään olla sylissä ilman draamaa.
Trikkipoika se taas on olevinaan joukon kingi. Se jyrää muita, mutta kuitenkin sitä voi käsitellä suht helposti. Kyllä sekin yrittää harata vastaan, mutta rauhoittuu aika nopeasti.
Trikkityttö on kiltti neiti, se vaan on. Sille ilmeisesti riittää tällä hetkellä se, että näyttää söpöltä.
Merletytössä taas näen sellaista poikatyttömäisyyttä mitä Miinassakin pienenä oli. Aika itsenäinen se myös on, mutta silti kovin seurallinen ihmisten kanssa.
Saas nähdä miten tuosta vielä muuttuvat.
Ne saivat tänään myös lelun, kaikki vuorollaan kävivät sitä vähän tökkimässä (pallo) ja oli kivaa kun senhän sai liikkeelle! Siitä voi myös ottaa kiinni ja purra. Rräyh.
Joku noista myös on päästellyt sellaisia melkein-haukkuääniä. Joskus kun jokin asia potuttaa, sieltä kuuluu ärinää. Myös kovaääninen ruokahuuto osataan.
Kun ne herätessään huomaavat että olen siinä vieressä, alkaa kova kuhina ja kaikki suuntaavat luokseni. Ne nuolevat kättä ja naamaa. Hauskoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti